Tänään minulla oli viimeinen työpäivä. Olo on hyvin ristiriitainen. Pettynyt. Surettaa niin, että tekisi mieli itkeä. Suututtaa niin, että tekisi mieli huutaa. Kotona olen pystynyt antamaan tunteiden tulla ja mennä, mutta töissä en ole tehnyt kumpaakaan; en ole huutanut, enkä itkenyt, vaikka olenkin joutunut muutamaan otteeseen pyyhkimään varkain karanneita kyyneleitäni. Onneksi minulla on näiden raskaiden…
Minä olen kulkenut jo pidempään aivan kuilun reunalla. Olen joutunut valtavasti tasapainoilemaan, ettei pimeys niele minua kokonaan. Pysyvästi. Kohtalaisen hyvin olen selviytynyt, vaikka pimeys onkin hetkittäin saanut minusta todella lujan otteen ja lyönyt minut täysin maihin. Viimeksi kunnolla puoli vuotta sitten. Silloin kaikki pysähtyi minun sisäisessä maailmassani. Minä pysähdyin. Sydämeni löi ja hengitin, mutta en…
Fyysisesti voin päivä päivältä paremmin. Kipuja on vielä jonkin verran sekä myös vuotoa. Liikkuessaan saa olla edelleen varovainen, sillä haavakipu äityy herkästi. Jaksan jo jonkin verran puuhastella jotakin, mutta väsyn hyvin nopeasti. Väsymys tuntuu pohjattomalta ja ilman päiväunia en ole vielä mennyt päivääkään. Leikkaus on ollut selvästi iso rasite elimistölle, mutta niin on tämä flunssakin.…
Eilen aamulla labratulos kertoi, että raskaushormoni jatkoi noususuuntaansa. Tiesin sen kyllä omasta kehostani ilman labraakin. Kipu alavatsalla tuntui jo jatkuvana jomotuksena vasemmalla puolella ja sen vuoksi istuminen vähänkin pidempään alkoi olla vaivalloista. Lopulta raskaus löytyi ultralla juuri sieltä, missä kipukin tuntui. Löytämiseen vaadittiin kaksi erikoislääkäriä ultraamaan. Tunsin helpotusta, vaikka se tiesi pienen sinnikkään elämän kuolemaa,…
Viimeisen kuukauden aikana olen todennut, että luoja on syystäkin luonut ihmiselle kaksi kättä ja jokaisella sormella on tehtävänsä. Myös pikkuruisella rillillä. Silloin kun dominoiva käsi on pois pelistä, moni asia muuttuu haasteelliseksi. Arkiset askareet ovat entistä hitaampia ja hankalampia. Osa jopa niin vaikeita, että mieluummin jättää ne tekemättä. Tuli huomattua, että suurin osa kotitöistä vaatii…
Silloin kun alkaa sattua ja tapahtua, asiat yleensä menevät pieleen. Viime aikaista eloani voi kuvata hyvin määritelmällä ”Surkeiden sattumusten sarja”. Miehenikin kysyi eräs ilta, että onko paha, jos ei enää osaa muuta kuin nauraa?! No mieluummin nauraa kuin itkeä, vaikka kyllä tässä on välillä jo itkettänytkin melko paljon. Useampi vuosi meni, etten ole tarvinnut päivystyspalveluita…
Viikottain olen tilanteissa, joissa minun pitää pyytää apua arkisissa tilanteissa muilta. Tai ainakin pitäisi pyytää. Avun pyytäminen ei minulle ole millään muotoa luontaista tai sisäsyntyistä, joten etsin usein keinoja välttää avun pyytäminen. Pyrin selviytymään yksin. Se on minulle sisäsyntyistä. Tämän selittää paljolti lähtökohtani; olen kasvanut lapsuuteni kodissa, jossa oli jyrkästi ajateltuna pakko oppia pärjäämään yksin…
Vaikka koskaan ei toivo itselle, eikä kenellekään muullekaan, että tutkimuksissa löytyy jotakin poikkeavaa, oli minulle se monilta osin helpotus. Viimein parin vuosikymmenen jälkeen löytyi jotakin, joka todistaa sen, että en ole kuvitellut, keksinyt oireita ja kipua omassa päässäni tai valittanut turhasta. Tosin itsekin hyvänä päivänä välillä ajattelen, että eihän minussa mitään vikaa ole ja ajattelen…
Kohtaamiseni terveydenhuollon alan ammattilaisten kanssa ovat olleet kyllä kaiken kirjavia. Onneksi viimeisen parin vuoden ajalta ne ovat olleet pääasiallisesti hyviä ja positiivisia. Olen ollut todella kiitollinen heistä, jotka ovat oikeasti pysähtyneet kohdalleni ja kuunnelleet. Heistä on välittynyt halu auttaa, vaikka tosi asiahan on, ettei tällä hetkellä kukaan varsinaisesti esimerkiksi vielä tiedä, mikä minussa on vialla.…
Aina silloin tällöin kuulee puhuttavan hoitovirheistä ja potilasvahingoista. Niitä valitettavasti tapahtuu tuhansia vuosittain, vaikka kaikki varmasti tekevät parhaansa. Koskaan sellaista ei toivo kenellekään, mutta ei varsinkaan itselleen. Valitettavasti minunkin matkan varrelle on sattunut näitä inhimillisiä tekijöitä. Ne ovat mutkistaneet ja viivyttäneet tutkimuksia useilla vuosilla. Käsite myotonia nousi kohdallani ensimmäisen kerran esille fibromyalgia kuntoutuksessa kesällä 2009.…