Työssä jaksamisen dilemma #2

Viime aikoina olen tietoisesti hukuttautunut töihin. Se on ollut varsin helppoa, sillä töitä on paljon ja työmäärä on resurssointiin nähden selkeästi epäsuhteessa. Käytännössä minulla on töitä niin paljon kuin vain ehdin, jaksan ja viitsin tehdä. Minun työni luonteen vuoksi on hyvin tavallista, että suurin osa työpäivistä on lähes täynnä erilaisia palavereita ja tapaamisia. Kun mukaan…

Mitä on rakkaus?

Maaret Kallio kirjoitti viime viikolla kolumnissaan “Kun tytär kaipasi halausta, isä tarjosi lenkkitossuja – Näin rakkauden kielierot rakentavat muureja ihmisten välille” rakkauden osoittamisesta ja sen monista kielistä. Siitä, kuinka herkästi rakkautta osoitetaan tavoilla, jotka ovat vain itselle sopivia. Tavoilla, jotka ovat vain itselle tärkeitä. Tunnistin varsin hyvin kolumnin isän ja tyttären sekä heidän keskinäisen rakkauden…

Rankka töihin paluu viikko

Mieheni lähti sunnuntaiaamuna työreissulle ulkomaille kahdeksi viikoksi. Ensimmäisen yön yksin sain nukuttua hyvin, mutta maanantaiaamuna uni loppui jälleen kerran kesken. Onneksi sillä kertaa vasta puoli kuusi, eikä jo ennen viittä, kuten useampana aamuna. Unihäiriöt ovat yksi inhottavimmista Terolut-lääkityksen sekä myös kortisonin haittavaikutuksista. Nukkuminen, kun ei muutenkaan ole minulle mitenkään yksinkertainen asia. Olen kärsinyt unettomuudesta ja…

Surun läsnäolo

Kun jonkun sydän pysähtyy lopullisesti, jotakin aina muuttuu maailmassa lopullisesti. Viime päivinä ajatukseni ovat viipyilleet kuolemassa ja surussa sekä luopumisessa. Eräs tärkeä ja merkittävä ihminen poistui elämästämme parempaan paikkaan. Suru on suuri, mutta vilpittömästi ajattelen, että kuolema armahti hänet. Hän eli viimeiset vuotensa hiljalleen riuduttavan ja toimintakyvyn lamauttavan ALS-sairauden kourissa. ALS rappeuttaa vähitellen liikehermoja, jotka…

Siitä puhe, mistä puute, vai onko sittenkään?

Rauta ja raudanpuute on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina. Olen seuraillut keskustelua erilaisissa foorumeissa ja todennut, että aihe on jakanut etenkin lääkäreiden mielipiteitä hyvin jyrkästi. Keskusteluissa on mukana paljon heitä, jotka kokevat aiheen erittäin henkilökohtaisena ja kirjoittavat oireistaan sekä väsymyksestään, ja yrittävät saada apua tilanteeseensa. Aihe herättää keskustelijoissa paljon tunteita ja se tuo myös keskusteluun…

Työssä jaksamisen dilemma

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että työ on ihmiselle kokonaisvaltaisesti katsottuna yleensä hyväksi, koska työ antaa elämään paljon sisältöä ja voimavaroja. Mutta se voi myös vaatia osansa. Joskus liiankin ison osan voimavaroista. Nykyinen työni on pitkälti näyttöpäätetyötä ja tärkeinpinä työvälineinä toimivat tietokone ja oma pääni. Jos tietokone ei toimi, voi ottaa käyttöönsä uuden, mutta jos…

Kuinka kauan tätä voi kestää?

Viime helmikuussa kirjoitin postauksessa Avun pyytäminen ja saaminen on taitolaji jonkin verran siitä, miten monimutkaiseksi ja vaikeaksi koen psyykkisen avun saamisen. Hain silloin aktiivisesti apua jaksamiseni tueksi, mutta avun saaminen ei ole ollut ollenkaan yksinkertaista. Jälleen olen todennut, että avun hakeminen ja saaminen vaatii todella sitkeyttä ja voimavaroja! Kirjoitin silloin olevani väsynyt potilaana olemiseen ja…

Jos et kuuntele, se alkaa huutamaan, raivoamaan!

Kesälomani oli ihanaa aikaa, koska sain mennä ja tulla ihan omaa tahtia. Nukkua riittävästi, syödä silloin, kun oli nälkä, liikkua silloin, kun se tuntui hyvältä ja nähdä ihmisiä juuri silloin, kun minulle oli hyvä ja sopivaa. Juuri sitä kehoni ja mieleni tarvitsee: asioita ihan omaan tahtiin. Arki on rullannut kiivaalla tahdilla nyt kolmatta viikkoa ja se…

Olisinpa tiennyt…

Osallistuin viime viikonloppuna instagramissa Maaret Kallion Olisinpa tiennyt -haasteeseen. Aivan upea haaste ja oli hienoa nähdä, kuinka laajalle haaste levisi. Minä osallistuin tuohon haasteeseen itseasiassa kahteen kertaan: ensin omalla nimellä ja kasvoillani sekä toisen kerran blogini nimimerkin kautta, koska en uskaltanut omalla nimelläni kirjoittaa niin paljaasti kuin olisin halunnut. Paljastin molemmissa kirjoituksessani menneisyyteni kipeimpiä kipukohtia,…

Kun yksi ovi revitään lujaa kiinni, onneksi toinen ovi aukeaa

Tänään minulla oli viimeinen työpäivä. Olo on hyvin ristiriitainen. Pettynyt. Surettaa niin, että tekisi mieli itkeä. Suututtaa niin, että tekisi mieli huutaa. Kotona olen pystynyt antamaan tunteiden tulla ja mennä, mutta töissä en ole tehnyt kumpaakaan; en ole huutanut, enkä itkenyt, vaikka olenkin joutunut muutamaan otteeseen pyyhkimään varkain karanneita kyyneleitäni. Onneksi minulla on näiden raskaiden…