Lapsettomuus koskettaa edelleen syvältä

Tänään on lapsettomien lauantai ja tänään facebook muistutti muistosta neljän vuoden takaa. Olin silloin myrskynsilmässä ja elin keskellä yhtä elämäni pahinta painajaista. En ole koskaan pelännyt henkeni puolesta niin, miten silloin pelkäsin. Tunnelin päässä ei ollut yhtään valoa, eikä mitään keinoa päästä valoon. Takana oli aivan absurdin rankka kevät, jonka aikana olin käynyt läpi useita…

Rautaa, rautaa, rautaa ja lisää rautaa

Vaikuttaa siltä, että törmäilen omassa elämässäni rautaan ja sen puutteeseen vähän väliä. Ensimmäisen kerran todettiin raudanpuute vuonna 2018, josta kirjoitin myös blogiinkin tekstin (Kaksin käsin rautaa ja Siitä puhe, mistä puute, vai onko sittenkään?). Silloin raudanpuutettani hoidettiin onnistuneesti hyvillä lääkärin antamilla ohjeilla ja sain vointini paremmaksi, rautavarastoja täyteen sekä ferritiinin hyviin lukemiin. Sen jälkeen elämässä…

Työ rytmittää arkea, sairastelu aiheuttaa rytmihäiriöitä

Tein paluun syksyllä työelämään. Teen työtäni tällä hetkellä osa-aikaisena, jolla pyrin tasapainottamaan voimavarojani. Osa-aikaisuus on tuntunut ihan hyvältä, vaikka on siinä omat heikkoutensa, kun työtä on enemmän kuin sitä ehtisit tehdä täysiaikaisenakaan! Väistämättä töihin paluu on aiheuttanut kuormitusta ja väsyttänyt, sillä kerralla haltuun otettava tietomäärä oli valtava ja aivokapasiteetti on ollut lujilla. Edelleenkään en ole…