Otsikon lauseen kirjoitti minulle eräs ihminen, joka yllättävästi otti minuun yhteyttä linkedinissä. Hän on minulle tuttu työkuvioista, mutta en sielläkään ole mitenkään suuremmin hänen kanssaan ollut tekemisissä, joten siksi pidän hyvin yllättävänä hänen yhteydenottoa. Hänen korviin oli ilmeisesti kantautunut työtilanteeni tai siis se, että työni on loppumassa kuun lopussa. Hän lähestyi  minua kysyäkseen, saako hän vinkata minusta  ja osaamisestani erääseen yritykseen tutulleen. No, totta hemmetissä! Kirjoitin tälle ihmiselle suoraan, että elämässä on ollut melko hurjasti vastatuulta ja tämä työtilanne on tämän yllättävän leikkauksen takia jäänyt täysin toisarvoiseksi. Vaikka olen edelleen toipilas, yritän jotenkin nyt äyskäröidä tätä kokonaan uppoavaa laivaani tyhjemmäksi. Toivon, että pääsisin aikanaan seilaamaan edes vähän helpommille vesille.

Sain hurjasti voimaa tämän ihmisen sanoista, vaikka minua täysin hämmästyttää, kummastuttaa ja ihmetyttää nyt tässä monikin asia! Voiko joku puolituttu oikeasti toivoa minulle hyvää? Voiko joku oikeasti haluta auttaa minua? Ja ajatteleeko joku ihan oikeasti, että minä olen hyvä ihminen? Jos hyville ihmisille pitää tapahtua hyviä asioita, niin ei minussa viime aikaisten tapahtumien perusteella juurikaan hyvää ole. Elämän käänteet ovat olleet niin pahoja ja julmia! Hurjan armottomia!

Vaikka se onkin ihan hirvittävän vaikeaa, yritän nyt ajatella, että kaikki järjestyy työkuvioiden osalta aikanaan. Minun tarvitsee nyt vain toipua leikkauksesta ja antaa työasioiden olla ja mennä omalla painollaan. Jos tämä kontakti ei kanna hedelmää työpaikan muodossa, kantoi se jo kuitenkin ainakin hetkellisesti; olin jo melkein kokonaan luovuttamassa töiden/työllistymisen suhteen, mutta hän sai minun taistelutahtoni heräämään. Kiitos siitä tälle yhteydenottajalle! Ja jos niin käy, että jään työttömäksi, niin sitten se oli tarkoitettu niin.

Kommentoi

%d bloggaajaa tykkää tästä: