Viimeisen kuukauden aikana olen todennut, että luoja on syystäkin luonut ihmiselle kaksi kättä ja jokaisella sormella on tehtävänsä. Myös pikkuruisella rillillä. Silloin kun dominoiva käsi on pois pelistä, moni asia muuttuu haasteelliseksi. Arkiset askareet ovat entistä hitaampia ja hankalampia. Osa jopa niin vaikeita, että mieluummin jättää ne tekemättä. Tuli huomattua, että suurin osa kotitöistä vaatii kahta kättä ja yleensä kunnolla puristusvoimaa. Koko kodin imuroiminen yhdellä kädellä on minulle liian raskasta ja käsin tiskaaminen oli todella haasteellista, kun piti varoa, ettei kipsi kastu. Täysinhän en laakereilleni suostunut jäämään ja siksipä muutaman kerran kipsiäkin piti hieman hiustenkuivaajalla kuivatella 😀 Mies on onneksi jälleen kerran mukisematta tehnyt puolestani asioita, kun olen pyytänyt.

Julkisilla paikoilla liikkuessani kiinnitin huomiota, että ihmisten katseet etsiytyivät hyvin usein kipsiin. Toki punainen kipsi on aika huomiota herättävä, mutta enemmän ajattelin sen johtuvan siitä, että normaalista poikkeava huomataan. Kuten edellisessä kirjoituksessa kirjoitin, tein viikon lomamatkan Hollantiin, kipsin kera. Reissun aikana huomasin hyvin nopeasti kulttuurillisen eron avuliaisuudessa ja avun antamisen alttiudessa. Suomalaiset eivät aktiivisesti tarjoa apua. Eihän sitä nyt ole soveliasta mennä tuntemattomille puhumaan. Sain kyllä apua, kun pyysin, mutta kukaan ei yleensä omatoimisesti tullut kysymään tarvitsenko apua. Kun laskeuduin Amsterdamin kentälle, ensimmäinen ihminen, joka minulle puhui, kysyi tarvitsenko apua. Ja ennen kuin ehdin vastata, oli hän jo kovaa vauhtia auttamassa. Se oli tällaiselle suomalaiselle maalaistallukalle häkellyttävää, enkä osannut kuin hymyillä ja juuri ja juuri sain sanotuksi ”Thanks a lot!”. Lause oli reissun aikana melko runsaasti käytössä, sillä niin huomaavaista kohtelua sain.Kipsi poistettiin viikko sitten. Sen alta kuoriutui omituiselta tuntuva, pahalta haiseva ja näyttävä käsi; raato. Käsi kuvattiin ja sen jälkeen menin käsikirurgisen poliklinikalle tapaamaan kirurgia sekä fysioterapeuttia. Röntgenkuvan perusteella murtuma oli hyvin luutunut ja sen osalta ei tarvitse enää muuta kuin pari viikkoa ottaa kevyemmin. Mitään painavaa ei saa nostella ja kahden viikon jälkeen tulee hiljalleen aloittaa käden kuormittaminen nousujohteisesti. Kirurgi totesi, että sormet on mitä ilmeisemmin olleet liian suorassa kipsissä ja sen vuoksi nivelsiteet ovat lyhentyneet. Liikelaajuudet olivat kipsin poiston jälkeen täysin olemattomat! Alkuun en saanut edes lihaksiin käskyjä perille, mihin varmasti vaikuttaa myös poikkeava fysiologiani. Kun sain sormet hiljalleen liikkeelle, tekivät sormien lihakset herkästi tahattomia liikkeitä sekä vapisivat hyvin herkästi lihaksia aktivoidessa. Nyt olen saanut lihakset tottelemaan ja hieman liikelaajuuksia parannettua, mutta pikkurillin tyvinivel kipeytyy hirmuisesti ja kämmensyrjä turpoaa herkästi. Eilen kipu säteili pitkälle käsivartta pitkin, aikalailla olkapäähän asti. Lopulta päädyin teippaamaan pikkurillin urheiluteipillä nimettömään kiinni, jotta saan sen lepoon ja kivun joskus loppumaan. Fysioterapeutilta sain jumppaohjeet ja ohjeistuksen tehdä liikkeitä useita kertoja päivässä kivun sallimissa rajoissa. Viime päivinä kipua on ollut niin paljon, että jumppaliikkeitä on pystynyt tekemään hyvin vähän. Soittelin tänään Käsikirurgian poliklinikalle ja kerroin tilanteesta. Koska teippi pidemmän päälle ärsyttää ihoa, pyysin toisenlaista vaihtoehtoa sormen tukemiseen/lepuuttamiseen. Hieman tuntui olevan sairaanhoitajan kanssa yhteinen kieli hukassa ja hän totesi, ettei sellaista voi saada ilman lääkärin lupaa. Itseä hieman tilanne kummastutti, koska olinhan ilman lääkärin lupaa teipannutkin sen ja oma-ajatukseni oli, että saisin sen hetkittäin lepoon, jotta kuntouttaminen onnistuisi. Jollainhan se kivun noidankehä on katkaistava ja omasta mielestäni se ratkaisu ei tässä tapauksessa ole pilleri! Sairaanhoitaja laittoi kuitenkin asiani kirurgille tiedoksi, joten ensi viikolla kaiketi kuulen sieltä jotakin. Jatkan siihen asti omatoimista teippaushoitoa tarvittaessa. Lisäksi totesin itsekseni, että kovin helposti ei tunnu olevan käsikirurgian suunnalta saatavilla apua käden kuntouttamiseen. Kuulema kontrolliajatkin menisi viikkojen päähän. Täytyy siis taas selviytyä omalla kärsivällisyydellä ja sinnikkyydellä.

Kommentoi

%d bloggaajaa tykkää tästä: