Hämmästyttävää kyllä, mutta minä sain kuin sainkin myönteisen pienapuvälinepäätöksen. Eikä siihen prosessiin mennyt kuin muutama kuukausi! Kirjoittelin kesäkuussa postaukset Rajoitteet suurennuslasin alla kokemuksestani toimintarerapeutin arviossa. Sen jälkeen olen käynyt vielä oman kaupunkini toimintaterapeutilla pienapuvälinearviossa, josta kirjoitin Paluu arkeen tekstissä. Tuo käynti tuntui asiakkaan näkökulmasta hieman turhalta mutka, mutta tulipaha sekin tehtyä. Pienapuvälinearvion ja -suosituksen lisäksi toimintaterapeutti teki minulle silloin lepo-ortoosin yöllä käytettäväksi, mutta yhtään yötä en ole sen kanssa viettänyt. Kertaalleen sitä on fiksattu, mutta edelleen se painaa ikävästi yhdestä kohdasta, joten vaatisi edelleen parantelua, jotta sitä voi käyttää. Ja toki motivaatiotakin sen käyttämiseen tarvitsisi. Nyt se on todellakin hukassa, kun en usko sen tuovan hyötyä…

Mutta takaisin niihin apuvälineisiin. Kaupungin toimintaterapeutti teki minulle suosituksen pystykahvallisista veitsistä sekä uusista rannetuista, koska entiset ovat jo erittäin paljon elämää nähneet. Muuta hän ei osannut oikein suositella. Oikeastaan ajattelin, että mitä väliä sillä on, mitä hän suosittelee, kun ei minulle niitä kuitenkaan myönnetä. Viime perjantaina sain kuitenkin puhelun apuvälinepalveluista ja minulle kerrottiin, että apuvälineet odottavat minua siellä! En oikein uskonut korvia ja kävin Omakannasta vielä varmistamassa, että todellakin myöntävä päätös on tehty ja siellä ne odottavat minua.

Tänään työpäivän jälkeen suunnistin apuvälinepalveluihin. Olin puhelimessa kertonut, että varmuuden vuoksi haluaisin sovittaa vielä rannetukia, jotta koko on varmasti oikea. Vastassa oli fysioterapeutti, jolle kerroin samalla rannetukia sovittaessani tilanteestani. Minua oli jäänyt askarruttamaan etenkin kuorimaveitsiongelma. Kaupungin toimintaterapeutilla oli tasan yksi malli, jota kokeilin, eikä se ollut hyvä. Koska sopivaa ei löytynyt kapeasta valikoimasta, ongelma jäi ratkaisematta. Fysioterapeutti kävi hakemassa minun asioita hoitaneen toimintaterapeutin paikalle ja niin järjestyi paksuvartinen kuorimaveitsi ja vielä lisäksi paksunnosputkea pätkä mukaan. Minulle omaksi. Ihan kaikki!

Ennen lähtöäni sanoin heille molemmille, että olen hämmästynyt tästä avun saamisesta, kun aiemmin on vain tullut tylysti kieltäviä päätöksiä. Diagnoosit ovat edelleen samat kuin silloin aikoinaan, mutta jotakin on muuttunut. Kun minusta löytyi mitattava vika, asennemuutos on ollut todella merkittävä. Nyt minua uskotaan, että jotakin on pielessä. Viimeinkin minua uskotaan! Se tuntuu näiden kaikkien vuosien jälkeen epätodelliselle. Se myös tuntuu ristiriitaiselle, sillä mikään ei ole minun näkökulmasta muuttunut; fyysiset oireet ja ongelmat ovat täsmälleen samat kuin ennenkin. Minä olen samanlainen kuin ennenkin, mutta minua kohdellaan eri tavalla kuin ennen. Olen todella kiitollinen, että viimein tilanne on muuttunut ja saan apua arjen pulmiini.

Kommentoi

%d bloggaajaa tykkää tästä: