Väsynyttä ja kipeää menoa

Olen kärsinyt unihäiriöistä ja nukahtamisongelmista varmaan teini-iästä asti. Jossain määrin nukahtamisongelmia oli jo ihan lapsenakin. Tai ainakin muistan, etten saanut toisinaan unta. Kun tulin täysi-ikäiseksi, oli univaikeudet niin hankalia, että niiden kanssa oli turvauduttava jo lääkkeisiin. Siitä asti olen enemmän ja vähemmän paininut aika ajoin vaikeidenkin unihäiriöden kanssa, ja tarvinnut myös kierteen katkaisemiseen lääkkeitä. Minulla…

Äitienpäivän tunteet

Äitienpäivä on ollut minulle hankala päivä useiden vuosien ajan. Äitienpäivä on herättänyt minussa ristiriitaisia tunteita oman äitini vuoksi jo hyvin pitkään. Kun menetin aikuistumisen myötä lapsen sinisilmäisyyttä, aloin ymmärtämään ja näkemään selvemmin sen, ettei äitisuhde ollut terve. Tuntui absurdilta onnitella ja juhlia äitiä, kun samaan aika kävin terapiassa käsittelemässä mieleni pimeyksiä ja vaurioita, joista suurin…

Uusi arki koronaepidemian varjossa

Poika on kohta 12 viikkoa vanha. Hän on ihana, iloinen ja aurinkoinen poika, ja voi satunnaisia vatsakitinöitä lukuun ottamatta hyvin. Öisin meillä pääasiallisesti nukutaan, mutta pätkissä. Yöt menevät tavallisesti 2-3 tunnin pätkissä, mutta välillä on öitä, jotka koostuvat tunnin tai sitäkin lyhyemmistä pätkistä. Alle tunnin -öiden jälkeen väsymys on aika brutaalia! Väsymys on koko ajan…

Ikimuistoisia hetkiä niin hyvässä kuin pahassa

Viime aikoina elämä on ollut hurjaa pyöritystä. Ihan liiankin hurjaa! Osa viime aikaisista hetkistä ovat olleet kauniita, mutta jotkin hetket ovat olleet todella kuluttavia ja äärirajoille vieviä. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nyt hiljalleen uskallan vähän jo huokaista, että pahin on ehkä jo ohi; me kaikki olemme viimein kotona ja elämä näyttäisi tasoittuvan. Just nyt toivon…

Odotettu helmikuu

Helmikuu on koittanut. Elämäni odotetuin helmikuu. Kuinka vaikeaa onkaan uskoa uskoa todeksi, että Hän on kohta täällä? Kuinka vaikeaa onkaan luottaa siihen, että viimein saamme Hänet syliimme? Saamme viimein syliin asti Hänet, jota olemme pitkään toivoneet ja Hän on vain meidän. Minun mieleni pelkää niin valtavasti menettämistä, etten ole uskaltanut antaa itselleni täysin lupaa luottaa…

Pelko ja sen valta

Kun on koko elämänsä tuntenut jatkuvasti pelkoa, on se liiankin tuttu tunne. Niin tuttu, että olen toisinaan sille lähes turta, pyrin pois sulkemaan sen tietoisuudestani ja vaientamaan sen. Mutta ei pelkoa voi vaientaa! Mitä enemmän sitä jätän huomiotta, sitä suuremman otteen se ottaa kehostani. Se kahlitsee kehoni, jumittuu jokaiseen lihakseeni ja istuttaa rauhattomuuden jokaiseen soluuni.…

Minusta tuli kokemustoimija

Kirjoittamiseni on ollut viime aikoina hyvin vähäistä, vaikka paljon on mielessä ollutkin kirjoitettavaa. Työni oli menneen syksyn aikana varsin kuormitteista ja myös raskaus on vaikuttanut valtavasti jaksavuuteen. Olen nyt ollut reilun kuukauden sairauslomalla ja virallisesti huomenna alkaa äitiysloma. Vaikka olenkin ollut kotona lepäämässä, heikkojen yöunien ja kaikenlaisten kuormittavien ajatusten ja kipujen vuoksi olen ollut edelleen…

Juuri nyt kaikki on hyvin

Viime kuukausina elämä on kulkenut muutamien päivien tai viikon sykleissä eteenpäin. Tietyllä tavalla elämäni on hetkittäin aika lyhytnäköistä ja välillä ihan täysin hetkessä elämistä. Kuukausien päähän on ollut vaikea ajatella ja etenkin alkuraskauden aikaan se oli täysin mahdotonta. Kun on päässyt viikkoja eteenpäin, on pystynyt ajattelemaan välillä sentään myös niitä viikkoja eteenpäinkin. Tavallinen arki ja…

Harvinainen? Minä olen. harvinaiset.fi

Harvinainen. Suorastaan uhanalainen!

Näin totesi eräs sanavalmis ystäväni, kun kesän alussa kertoilin hänelle toukokuussa olleesta harvinaissairauksien poliklinikka käynnistäni. Käynnin jälkeen oli DNA-näytteeni lähetetty Saksaan genetiikan labraan eksomisekvenssointiin ja tiedossa oli taas pari kuukautta tulosten odottelua. Jo sillä käynnillä lääkäri tietyllä tavalla valmisteli minua siihen, että tämänkin tutkimuksen jälkeen olemme tilanteessa, ettei selitystä oireille ja poikkeavalle löydökselle ole. Tiesin…