Juuri nyt kaikki on hyvin

Viime kuukausina elämä on kulkenut muutamien päivien tai viikon sykleissä eteenpäin. Tietyllä tavalla elämäni on hetkittäin aika lyhytnäköistä ja välillä ihan täysin hetkessä elämistä. Kuukausien päähän on ollut vaikea ajatella ja etenkin alkuraskauden aikaan se oli täysin mahdotonta. Kun on päässyt viikkoja eteenpäin, on pystynyt ajattelemaan välillä sentään myös niitä viikkoja eteenpäinkin. Tavallinen arki ja…

Odotettu kesäloma

Viimeinkin kesäloma on totta! Etenkin nyt pari viimeisintä viikkoa olen kärsinyt kovasti väsymyksestä, joka on loppuviikkoa kohti mentäessä haitannut jo selvästi työntekemistä. Pää on minun tärkein työväline ja tilanne menee mahdottomaksi, kun väsymyksen takia pää ei ole toiminut normaalisti, aloitekyky on ollut heikompaa ja keskittymiskyky välillä olematonta. Haasteita on ollut erityisesti erilaisten dokumenttien kanssa, kun…

Työssä jaksamisen dilemma #2

Viime aikoina olen tietoisesti hukuttautunut töihin. Se on ollut varsin helppoa, sillä töitä on paljon ja työmäärä on resurssointiin nähden selkeästi epäsuhteessa. Käytännössä minulla on töitä niin paljon kuin vain ehdin, jaksan ja viitsin tehdä. Minun työni luonteen vuoksi on hyvin tavallista, että suurin osa työpäivistä on lähes täynnä erilaisia palavereita ja tapaamisia. Kun mukaan…

Mitä on rakkaus?

Maaret Kallio kirjoitti viime viikolla kolumnissaan “Kun tytär kaipasi halausta, isä tarjosi lenkkitossuja – Näin rakkauden kielierot rakentavat muureja ihmisten välille” rakkauden osoittamisesta ja sen monista kielistä. Siitä, kuinka herkästi rakkautta osoitetaan tavoilla, jotka ovat vain itselle sopivia. Tavoilla, jotka ovat vain itselle tärkeitä. Tunnistin varsin hyvin kolumnin isän ja tyttären sekä heidän keskinäisen rakkauden…

Surun läsnäolo

Kun jonkun sydän pysähtyy lopullisesti, jotakin aina muuttuu maailmassa lopullisesti. Viime päivinä ajatukseni ovat viipyilleet kuolemassa ja surussa sekä luopumisessa. Eräs tärkeä ja merkittävä ihminen poistui elämästämme parempaan paikkaan. Suru on suuri, mutta vilpittömästi ajattelen, että kuolema armahti hänet. Hän eli viimeiset vuotensa hiljalleen riuduttavan ja toimintakyvyn lamauttavan ALS-sairauden kourissa. ALS rappeuttaa vähitellen liikehermoja, jotka…

Siitä puhe, mistä puute, vai onko sittenkään?

Rauta ja raudanpuute on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina. Olen seuraillut keskustelua erilaisissa foorumeissa ja todennut, että aihe on jakanut etenkin lääkäreiden mielipiteitä hyvin jyrkästi. Keskusteluissa on mukana paljon heitä, jotka kokevat aiheen erittäin henkilökohtaisena ja kirjoittavat oireistaan sekä väsymyksestään, ja yrittävät saada apua tilanteeseensa. Aihe herättää keskustelijoissa paljon tunteita ja se tuo myös keskusteluun…

Mitä kuuluu?

Kohta toista kuukautta sitten kävin ihanan fysiatrin vastaanotolla, josta kirjoitin postauksessa Kokonaisvaltaisesti kuulluksi ja nähdyksi tuleminen. Hän vastaanotolla kyseli laajemminkin elämästäni, jolloin puheeksi tuli myös pienehkö turvaverkostoni. Hän kysyi huolestuneena, että onko minulla arjessa ihmisiä, jotka kysyvät silloin tällöin mitä minulle kuuluu? Hän sanoi, että jokainen ihminen tarvitsee edes jonkun, joka pysähtyy kysymään kuulumisia. Koin…

Työssä jaksamisen dilemma

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että työ on ihmiselle kokonaisvaltaisesti katsottuna yleensä hyväksi, koska työ antaa elämään paljon sisältöä ja voimavaroja. Mutta se voi myös vaatia osansa. Joskus liiankin ison osan voimavaroista. Nykyinen työni on pitkälti näyttöpäätetyötä ja tärkeinpinä työvälineinä toimivat tietokone ja oma pääni. Jos tietokone ei toimi, voi ottaa käyttöönsä uuden, mutta jos…

Kaksin käsin rautaa

Törmäsin ensimmäisen kerran henkilökohtaisesti käsitteeseen ferritiini viime keväänä. Minulla oli väsymystä jatkunut jo pidempään ja vaikka väsymykselle löytyi paljonkin selittäviä tekijöitä, toivoin laboratorioarvojen kontrollointia. Edellisistä peruslabrakokeista oli ehtinyt vierähtää jo pari vuotta.Työterveyslääkärini määräsi tukun labrakokeita ja mukana olivat myös ferritiini sekä TfR-arvo. Kaikki arvot olivat viitteissä, eikä työterveyslääkärini kommentoinut sen enempää asiaa. Aloin kuitenkin itse…

Minun peruskallioni

Ihmisen ei ole pidemmän päälle hyvä olla yksin. Ei kenenkään. Useaan otteeseen olen todennut, että elämäni olisi todella kurjaa ilman rinnalla kulkijaa. Tiedän sen hyvin, koska olen liiankin paljon elämäni aikana joutunut selviämään yksin, olemaan yksin. Onneksi nyt on toisin. Reilu yhdeksän vuotta sitten tapasin ensimmäisen kerran mieheni. Olin ollut ilman parisuhdetta sitä ennen useita vuosia ja…