Viimeinkin kesäloma on totta! Etenkin nyt pari viimeisintä viikkoa olen kärsinyt kovasti väsymyksestä, joka on loppuviikkoa kohti mentäessä haitannut jo selvästi työntekemistä. Pää on minun tärkein työväline ja tilanne menee mahdottomaksi, kun väsymyksen takia pää ei ole toiminut normaalisti, aloitekyky on ollut heikompaa ja keskittymiskyky välillä olematonta. Haasteita on ollut erityisesti erilaisten dokumenttien kanssa, kun väsymyksen takia en tunnu ymmärtävän aina edes lukemaani. Kärsin lievästä lukihäiriöstä, joka tulee esille selkeästi väsyneenä. Lukeminen on hidasta, kun en aina pysy oikealla rivillä ja kun harhaudun, sanat menevät sekaisin päässäni. Kokonaisuuksien miettiminen on ollut aika mahdotonta, joten työstämäni dokumentit ovat edenneet hitaasti tai ovat junnanneet ihan paikoillaan. Vuosien varrella olen opetellut paljon keinoja, jotta lukihäiriö ei häiritse liikaa arkea. Yksi tärkeä keino on ollut säännöllinen kirjoittaminen, mikä ylläpitää kielellisiä taitoja. Mutta väsyneenä kuka tahansa tekee virheitä.

Viime aikoina olen niin tehokkaasti elänyt päivän kerrallaan, etten ole oikeasti orientoitua lomaan ja reissuun lähtöön kunnolla. Nyt, kun olen pakannut laukkuni ja hypännyt koneeseen, olen pikkuhiljaa alkanut sisäistämään loman. Reissuun lähteminen tuntuu samalla ihanalta, mutta samalla se tuo mukanaan jännitystä, jota on vaikeaa hallita. Olisi ihanaa, jos voisi ottaa oikeasti lomaa omasta elämästä ja kaikista niistä asioista, jotka ahdistavat. Mutta omasta päästä ei pääse eroon edes lomalla.

Viime aikoina ahdistus on käynyt välillä todella kovana, kun pelko lyö lujaa kanveesiin, enkä pääse kauhukuvista eroon. Pää käy läpi menneitä kokemuksia ja niiden kauheuksia. Siitä näkökulmasta tulevaisuus tuntuu kauhistuttavalta, eikä siksi pysty edes ajattelemaan kovin monen hetken päähän. Välillä pystyn ajattelemaan pidemmälle, mutta joissakin hetkissä se huomisenkin on liian pitkä matka. Pahimmillaan ahdistus kävi toissa viikolla, kun jälleen kerran mtt:n käyntiaika peruuntui. Se ainoa aika, mikä minulla oli varattuna. Joitakin päiviä aiemmin klinikalla käydessäni lääkärini oli huolissaan jaksamisestani ja varmisteli pääsenkö jonnekin juttelemaan?! Kerroin, että seuraavalla viikolla on aika. Se oli lääkärille riittävä ja myös minulle sillä hetkellä. Kun muutama päivä myöhemmin aika peruuntui, tunsin jääväni täysin tyhjän päälle. Yhtäkkiä kaikki tuntui ylivoimaiselta ja kauhukuvat järisyttäviltä. Soitin mtt:n sihteerille ja kun hän kysyi, pärjäänkö, aloin itkemään. Sillä hetkellä tajusin, etten pärjää ja kun sanoin sen ääneen, siitä tuli minulle liian todellista. Kauhukuvat ja pelot vyöryivät ylitseni ja tunsin vajoavani. Sihteeri lupasi laittaa työryhmään viestiä ja tunnin päästä minulle soittikin eräs hoitaja. Hän kertoi, että olivat keskusteleet tilanteestani työryhmässä ja sopineet erään toisen hoitajan soittavan minulle heti maanantaina soittoajallaan. Kun hän sitten soitti, mieleni rauhoittui selvästi, ja vielä enemmän, kun sovimme hänen soittavan taas uudelleen perjantaina. Pienestä on kiinni turvallisuuden kokemukseni ja totaalisen tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteeni.

Nyt minulle ei ole loma-ajalle sovittu käyntejä tai soittoaikoja mtt:hen. Loma-ajat ovat aina haastavia, kun työntekijät lomailevat, mutta ihmisen mielenterveys ei tunne lomaa. Koska en itse halua, että aina on vastassa eri ihminen, toivon itsekin saavani pitää lomaa käynneistä. Juuri nyt minua kannattelee hyvin psykofyysinen fysioterapia ja loman jälkeiselle ajalle varatut mtt:n ajat. Toivon, että pystyn kaikesta huolimatta nauttimaan lomasta ja saisin edes pienissä hetkissä tuntea iloa, onnea ja vapautta. Toivon, että pelot pysyisi aisoissa ja kauhukuvat vain kauhukuvina. Uskon, että tämä maiseman vaihdos tekee ainakin hyvää ja pääsen tämän reissun kautta kunnolla irti työajatuksista. Siitä ainakin nautin, että lihasoireilun suhteen on ollut helpompaa. Kesän lämpö on lihaksilleni hyvä ja lempeä. Siitä nautin 🙂

Kommentoi

%d bloggaajaa tykkää tästä: