Olen päälle 30-vuotias nainen ja kirjoitan tätä blogia nimimerkillä Janel. Kirjoitan ajatuksiani ja näkemyksiäni ulospäin kovin tavalliselta näyttävästä, mutta silti erilaisesta, erityisestä elämästäni, sillä lihakseni toimivat poikkeavasti ja se tuo elämääni haasteita. Kirjoitan kivusta, oireista ja niiden kanssa selviämisestä sekä erilaisista tutkimuksista. Kirjoittaminen on yksi tapa löytää keinoja kivun hallintaan ja kivun kanssa pärjäämiseen. Eniten kirjoittaminen auttaa minua jäsentämään välillä niin sekaisin meneviä ajatuksiani. Auttaa saamaan tunteille sanoja ja välillä saamaan etäisyyttä ja eri näkökantoja asioihin.

Kirjoitan myös kokemuksistani potilaana olemisesta. Yli parivuosikymmentä olen yrittänyt löytää ymmärrystä ja selitystä kivulle ja erilaisille lihasoireille. Lopulta monen vaiheen kautta pääsin tutkimuksiin, joissa viimein löytyi mitattavissa oleva poikkeavuus. Se oli helpotus, sillä kukaan ei voi enää kivun ja lihasoireiden osalta väittää, että vika on vain korvien välissä. Toki on siellä korvien välissäkin jotakin vikaa, koska traumaattinen lapsuus on jättänyt omat jälkensä kokemusmaailmaani. Siitä eheytyminen onkin koko elämän kestävä matka.

Elämällä ei ole ollut koskaan tapana päästää minua helpolla ja viimeiset vuodet ovat menneet yrittäessäni tavoitella yhtä tärkeintä unelmaani, joka on ollut vaikeasti saavutettavissa. Yritämme saada oman, yhteisen lapsen. Vaikka alkujaan en ajatellutkaan kirjoittaa blogiini tästä aiheesta, tuli vastaan hetki, jolloin oli mahdotonta olla kirjoittamatta siitä. Siispä kirjoitan nyt blogiini elämäni suurimmasta kipupisteestä; lapsettomuudesta, hoidoista, pettymyksistä ja menetyksistä sekä kaikista tunteista, joita näiden läpi käyminen tuo vastaan. Lapsettomuuden tie on ollut raastavinta ja kivulianta, mitä olen joutunut kohtaamaan, vaikka olenkin elämäni aikana kokenut paljon vaikeita asioita. Edelleen olen vielä matkalla, mutta en tiedä kuinka kauan ja mihin tämä tieni minut vie. Toivottavasti johonkin parempaan.

Blogin nimi Toiset päivät ovat parempia on syntynyt Stellan kappaleesta Aamun kuiskaus ja siitä ajatuksesta, että aina on olemassa parempia päiviä. Kappale soi usein silloin päässäni, kun puhti on loppumassa tai kipu lyö läpi. Saan siitä voimaa ajatella, että vaikka olisi kuinka huono päivä, aina tulee uusi aamu ja sen myös uusi mahdollisuus. Toivoa on ja toiset päivät ovat parempia kuin toiset!

– Janel –

%d bloggaajaa tykkää tästä: