Kuten olen aiemmin jo kirjoittanut, kävin pitkästi yli vuoden psykofyysisessa fysioterapiassa, jonne sain maksusitoumuksen aikanaan fysiatrian poliklinikalta. Käynnit olivat pääsääntöisesti 1-3 viikon välein, mutta välillä oli pidempiäkin taukoja. Psykofysion lisäksi kävin omakustanteisesti silloin tällöin hieronnassa ja faskiakäsittelyissä sekä tietenkin liikuin omaehtoisesti, kuten tavallisestikin. Psykofysiokäyntini loppuivat vuoden vaihteeseen, kun minulla oli maksusitoumus vain tietylle käyntimäärälle. Nyt olen siis ollut ilman fysioterapiaa pari kuukautta ja se tuntuu kehossani todella paljon, vaikka olen parhaani mukaan yrittänyt liikkua kehoani kuunnellen. Kehossani on välillä tuntunut hyvin pahalta. Tänään kehoni huutaa ja raivoaa!

Joulukuussa kävin neurologian poliklinikan kautta fysioterapeutin kuntoutusarviossa. Fysioterapeutti teki tutkimuksiensa perusteella suosituksen kuntoutuksesta ja fysioterapiasta. Hän oli yhtä mieltä siitä, että fysioterapia on minulle hyödyllistä ja tärkeää mm. työkyvyn säilyttämisessä. Käynnin jälkeen odottelin yli kuukauden, jotta neurologini käsittelisi tämän suosituksen ja jatkaisi prosessia. Mutta mitään ei kuulunut. Lopulta soittelin neurologian sairaanhoitajalle, joka laittoi puhelun aikana kuntoutussuosituksen lääkärille käsiteltäväksi. Suoraan sairaanhoitaja ei sanonut, mutta rivien välistä kuulin, että minut oli unohdettu. Olin tipahtanut jälleen kerran johonkin väliin ja ulos prosessista.

Seuraavalla viikolla luin omakannasta lääkärin tekemän kirjauksen, jossa luki mm. “Tehdään lääkinnällisen kuntoutuksen suositukset.” Sain kyseisen kirjauksen myös postilla kotiin, mutta mitään muuta ei kuoressa ollutkaan sisällä. Mitään tietoa minulla ei ole, onko suositukset tehty, onko ne lähetetty eteenpäin ja jos on, niin minne? Olisin toivonut, että joku olisi jossakin vaiheessa kertonut minulle, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten asiat etenevät sekä minkälaisella aikataululla. Yritin soittaa uudelleen neurologian sairaanhoitajalle, mutta en päässyt puhelimella ollenkaan läpi kahden soittoajan aikana. Linja oli molempien soittoaikojen ajan lähes koko ajan varattuna ja silloin kun linja oli vapaa, kukaan ei vastannut soittoyrityksiini. Soitin useita kertoja ja annoin soida joka kerta niin pitkään, että puhelu lopulta katkesi. Turhautti. Uuvutti. Pelotti. Pelotti se, että jään ilman hoitoa, kuntoutusta, apua ja minut unohdetaan taas kokonaan, kuten kävi kymmenen vuotta sitten. 🙁

Yksi ilta kävin pimeässä metsässä miettimässä tilannettani ja yksin jäämistäni. Totesin, etten yksin jaksa selvittää kuntoutukseeni liittyviä kommervenkkeja ja sen vuoksi tarvitsen apua. Päädyin seuraavana päivänä soittamaan harvinaissairauksien yksikön hoitajalle, jolle sain kertoa murheeni ja tilanteeni epäselvyyden. Hoitaja kuunteli, kyseli ja ymmärsi tilanteeni hankaluuden. Hän sanoi, että keskustelee lääkärin kanssa tilanteestani. Lisäsi vielä, että joskus kokonaistilan kartoittamiseen voi mennä aikaa, mutta lupasi soitella minulle mahdollisimman pian. Vielä ei ole puhelua tullut. Yritän olla kärsivällinen ja odottaa. Tänään se on tuntunut erityisen vaikealta, sillä aamusta asti kipu on elänyt vahvasti pitkin kehoni ja hyvin moni lihas on päivän aikana ilmoittanut yhteistyökyvyttömyydestä. Kävellessä olen välillä nilkuttanut milloin mitenkin joko kivusta tai lihaskrampeista johtuen. Kädet ovat olleet kömpelöt ja voimattomat, eikä sormetkaan ole oikein suoristuneet koko päivänä.

Kaipaan todella paljon fysioterapiaa. Kaipaan sitä, että kipu ei lamauta ja invalisoi minua näin voimakkaasti. Kaipaan myös sitä, että joku ammattilainen olisi kiinnostunut, miten pärjään näiden oireiden ja kehon tuntemusten kanssa. En halua olla yksin kipuni kanssa.

Kommentoi

%d bloggaajaa tykkää tästä: