Aina silloin tällöin kuulee puhuttavan hoitovirheistä ja potilasvahingoista. Niitä valitettavasti tapahtuu tuhansia vuosittain, vaikka kaikki varmasti tekevät parhaansa. Koskaan sellaista ei toivo kenellekään, mutta ei varsinkaan itselleen. Valitettavasti minunkin matkan varrelle on sattunut näitä inhimillisiä tekijöitä. Ne ovat mutkistaneet ja viivyttäneet tutkimuksia useilla vuosilla.

Käsite myotonia nousi kohdallani ensimmäisen kerran esille fibromyalgia kuntoutuksessa kesällä 2009. Kurssipalaute lähetettiin hoitavalle lääkärilleni oman kaupunkini terveysasemalle, jonka perusteella hän päätyi tekemään minusta lähetteen neurologian poliklinikalle. Lähete palautui takaisin vastauksen kera, jossa anamneesin perusteella myös epäiltiin myotoniasairautta. Syy lähetteen palautumiseen oli, että he suosittelevat ensin ENMG-tutkimuksen tekemistä. Ja niinpä lääkärini teki minusta lähetteen kliiniselle neurofysiologialle ENMG-tutkimukseen. Tutkimus suoritettiin joulukuussa 2009 ja siinä ei löytynyt mitään poikkeavaa. Muistan vieläkin, kuinka tutkimuksen suorittanut lääkäri sen minulle kertoi ennen kuin lähdin kotiin. Kaikkea hän ei kuitenkaan sanonut ääneen, joten en tiennyt, että hän oli lausuntonsa loppuun kirjoittanut suosituksen ionikanava ENMG-tutkimusta. Asia valkeni minulle vasta 2016 perinnöllisyyslääketieteen poliklinikan vastaanotolla! Koska loppuvuosi 2016 oli muilta osin erittäin rankkaa aikaa, jäi asia ihmettelyksi. Kaivelin ainoastaan omat arkistoni läpi ja totesin, ettei sieltä löydy ENMG-tutkimuksen lausuntoa. Tämä tarkoitti sitä, etten ollut koskaan saanutkaan sitä, koska sen verran tarkasti säilytän terveyspaperini.

Ionikanava ENMG-tutkimuksen jälkeen tajusin sen olleen se kaikkein ratkaisevin tutkimus ja loppuvuoden 2009 tapahtumat alkoivat kiinnostamaan todenteolla! Olen paljon vuosien varrella kohdannut sitä, että asiat eivät johda mihinkään, koska mistään tutkimuksesta ei löydy mitään. Tämän vuoksi en silloin 2009 kiinnittänyt mitään huomiota siihen, ettei tutkimukseni jatkuneet ja sanoihan ENMG-tutkimuksen suorittanut lääkäri, että kaikki on siltä osin kunnossa. Tein kuten aina, yritin vain sopeutua. Mukauduin oireisiin ja olosuhteisiin.

Jotta sain selvyyden tapahtumien kulusta, tilasin aivan kaikki potilasasiakirjani hoidosta vastanneelta terveysasemalta sekä myös neurologian polilta ja kliiniseltä neurofysiologialta. Papereiden perusteella totesin, ettei lähettänyt lääkärikään ole koskaan saanut ENMG-tutkimuksen vastausta. Sitä ei löytynyt terveysaseman papereista! Joku oli siis mokannut ja koko tutkimusketju oli pysähtynyt kuin seinään! Suututti ja vihastutti! Pohdiskelin asiaa muutaman viikon itsekseni ja totesin, etten voi jättää asiaa siihen. Osin siksi, etten halua enää niellä itseeni kohdistuvia vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia. Ja myös siksi, että en halunnut kenenkään muun joutuvan vastaavaan tilanteeseen. Jos prosessissa on jokin epäkohta, joka mahdollistaa tällaisen tapahtuman, on se syytä korjata ensitilassa. Kysyin tilanteesta neuvoa potilasasiamieheltä ja hieman hämmästyin, kun hän sanoi suoraan, että on tapahtunut potilasvahinko; diagnoosin viivästyminen. Hän ohjeisti tekemään vahinkoilmoituksen Potilasvakuutuskeskukselle, joka tutkii tilanteen. Keskimääräinen käsittelyaika on 7,5 kk. Asiaa on nyt ollut käsittelyssä 10 kuukautta.

Tapaus on luonnollisesti jättänyt omat jälkensä minuun. Tietynlainen luottamus on mennyt rikki. Potilaan vastuulla ei pitäisi olla oman hoitonsa etenemisen varmistaminen, mutta omalta osaltani en pysty täysin enää luottamaan siihen. Siksi pyrin itse kaikissa olosuhteissa pysymään omasta hoidostani ja tutkimuksistani kaikessa suhteen ajantasalla ja varmistamaan, että eri tahot ovat saaneet riittävässä määrin tietoja. Onneksi nykypäivänä Kanta-palvelut helpottavat jossain määrin tietojen siirtymistä eri organisaatioiden välillä, mutta paljon on siltäkin osin vielä kehitettävää.

Kommentoi

%d bloggaajaa tykkää tästä: