Kirjoitan tämän, koska minun on päästettävä sinusta irti. Päästän nyt irti, vaikka enhän ole saanut pidettyä sinusta otetta enää vuosiin. En ole saanut enää kiinni, vaikka kuinka olen ojentanut käteni sinua kohti ja kertonut, että tarvitsen sinua! Tarvitsen, vaikka olen jo aikuinen. Kerran sanoin sinulle, että minulla on paha mieli, kun et pidä yhteyttä. Yhtäkkiä sinä hyökkäsit. Haukuit: ”sinä olet aina ollut tuollainen rassukka”! Silmäsi leiskuivat vihasta. Olit humalassa. Taas. En voinut ymmärtää, mistä se viha tuli?! Ehkä sieltä pullosta? Silti minulle oli murskaavaa kuulla, että olen silmissäsi rassukka, kun paljastin ihmisyyttäni ja tarvitsevuuttani. En voinut ymmärtää, miten ikinä koskaan pystyit satuttamaan niin pahasti. Vuosia on kulunut ja minulla on paha mieli edelleen. Enää en vain halua sinulle sitä kertoa, koska en halua kuulla syvälle viiltäviä ja satuttavia sanoja. Suojelen itseäni.
Olen aina kokenut olevani isän tyttö ja siksi on ollut vaikeaa tunnustaa, että jo vuosia elämäni on ollut isätöntä. Et enää soita, etkä käy kylässä, vaikka olen toivottanut sinut useita kertoja tervetulleeksi. Edellisestä vierailusta kodissani on niin kauan, etten pysty sitä enää edes muistamaan. Vuosien aikana olen saanut sinulta loputtomasti lupauksia, mutta pitkiin aikoihin en ole voinut luottaa sanaasi. Olen pettynyt lukuisia kertoja. Tunnen, että olen omalta osaltani tehnyt kaiken, mitä voin. Enemmänkin. Ehkä jopa liikaakin uhrannut itseäni. Se on tuntunut voimavaroissani ja siksi nyt minun on aika luopua ja luovuttaa. Päästän irti ennen kuin syöksen itseni samaan turmioon kanssasi. Luopuminen saa itkemään, koska isän ikävä ja kaipuu kaihertaa syvällä sisälläni. Se ei luopumalla sammu. Vuosia olen katsonut vierestä, kun tuhoat itseäsi ja se on ollut niin vaikeaa ja kuluttavaa, että nyt minun on katsottava pois päin. Katson pois ja annan sinun mennä. Annan sinun jatkaa elämääsi tavallasi, vaikka minua pelottaa, että tapasi elää vie sinut kokonaan pois täältä. Se sattuu syvälle ja pelottaa.
Toivon, että vielä joku päivä ymmärrät tekosi ja sanasi ristiriidan. Toivon, että vielä joku päivä pyydät loukkauksia anteeksi ja suljet syliisi. Toivon, että haluaisit olla läsnä meidän elämässä ja tutustua ihanaan lapsenlapseesi, joka on hyvin ainutlaatuinen ja hurmaava poika. Enää en vain jaksa uskoa, että nämä toiveet toteutuisivat. Se on surullista. En enää osaa muuta kuin toivoa ja suojella itseäni.
Rakkain terveisin, sinun kikkarapäinen tyttäresi.
