Minua ärsyttää! Tämä on ties kuinka mones kerta nyt muutaman vuoden sisään, kun joudun tsemppaamaan, jotta pääsen taas täydestä pysähdyksestä liikkeelle. Nämä pysähdykset ovat tulleet pakon sanelemana, eikä ole ollut useinkaan kiinni omasta laiskuudesta. On toki niitäkin ollut, että laiskuuden takia vauhti on hiipunut hieman, mutta ei pysähtynyt. Takaraivossa on niin vahvana se, että kuinka vaikeaa minulle on täydestä pysähdyksestä liikkeelle lähteminen. Uudelleen liikkumisen aloittamisessa pitää jokaikinen kerta tasapainotella maltillisen liikkumisen, rentouden ja levon välillä. Pitää osata aloittaa kropan liikuttaminen riittävän hitaasti, ettei se suutu pahan päiväisesti. Liian nopeasti aloitettu liikkuminen aiheuttaa kipua, joka pitää yllä pysähtyneisyyttä. Mutta täysi liikkumattomuus se vasta onkin keholleni myrkkyä! Neljä päivää leikkauksen jälkeen en enää tiennyt kävelenkö ensisijaisesti leikkauksen vuoksi vai selän takia hankalasti ja vaivanloisesti?! Niin totaalisen jumiin selkä oli muutaman päivän levosta mennyt.

Olen nyt hiljalleen saanut jo normaalia toimintakykyäni takaisin. Edelleen vältän liiallista rasittamista, sillä se provosoi kivun hyvin herkästi pintaan. Myös siksikin, että väsyn edelleen herkästi. Tänään on ensimmäinen päivä, kun olen päässyt iltaan asti ilman kipulääkettä. Kipua on ollut, mutta sen kanssa on pärjännyt. Todennäköisesti yöksi on otettava, koska  nukahtaminen on liian vaikeaa, jos kipu pitää aivot aktiivisena. Haavat ovat hyvin parantuneet. Viimeisen tikin nyppäisin irti eilen. Parissa isommassa haavassa on vielä hetkittäin reilusti haavakipua ja niiden takia joudunkin vielä välttämään liiallista kumartelua ja ääriliikkeitä. Jos en muista välttää, repivä ja kiristävä kipu haavoissa kyllä jossain kohtaa muistuttaa.

Jumiutuneen selän vuoksi oli pakko lähteä jotenkin liikkeelle. Ainoa, jota siinä kohtaa pystyin tekemään oli kävely ja sitäkin sopivasti annosteltuna. Kuusi päivää leikkauksen jälkeen rohkaistuin takaisin joogatunnille. Fyysisesti olin edelleen vähän rajoittunut, enkä pystynyt tekemään kaikkia liikkeitä, mutta tuolla tunnilla hoidin enemmän henkistä kuin fyysistä kuntoani. Herättelin myös uinuvaa motivaatiotani.

Juuri nyt kehoni ja lihakseni tuntuvat tukkoisilta. Lihakset ovat jäykät ja jännittyneet. Niitä paikoin kihelmöi ja kiristää. Se tuntuu ikävältä. Osa lihaksista on kestokrampissa ja siksi tekisi mieli vetää tukeva annos relaksanttia. Kokemuksesta tiedän, ettei se auta kuin hetkellisesti. Ja samasta kokemuksesta tiedän, että paras lääke on oikeanlainen liike. Mutta vielä ei ole se hetki käsillä, että uskaltaisin lähteä kuntosalille tai lenkille. On edettävä varovasti kehoa kuunnellen. Nyt olen keskittynyt herättelemään lihaksia lempeämmillä tavoilla joogalla, pilateksella sekä hyötyliikunnalla. Tämä viikonloppu on tullut puuhasteltua pihahommia ja sain vihdoin ja viimein haravoitua viime syksyn lehdet pois pihaltamme. Parasta on ollut se, että ajantaju on kadonnut ja mieli on levännyt. Se on tuntunut todella hyvälle ja eheyttävälle.

”Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä.”

Kommentoi