Äitienpäivän tunteet

Äitienpäivä on ollut minulle hankala päivä useiden vuosien ajan. Äitienpäivä on herättänyt minussa ristiriitaisia tunteita oman äitini vuoksi jo hyvin pitkään. Kun menetin aikuistumisen myötä lapsen sinisilmäisyyttä, aloin ymmärtämään ja näkemään selvemmin sen, ettei äitisuhde ollut terve. Tuntui absurdilta onnitella ja juhlia äitiä, kun samaan aika kävin terapiassa käsittelemässä mieleni pimeyksiä ja vaurioita, joista suurin…

Uusi arki koronaepidemian varjossa

Poika on kohta 12 viikkoa vanha. Hän on ihana, iloinen ja aurinkoinen poika, ja voi satunnaisia vatsakitinöitä lukuun ottamatta hyvin. Öisin meillä pääasiallisesti nukutaan, mutta pätkissä. Yöt menevät tavallisesti 2-3 tunnin pätkissä, mutta välillä on öitä, jotka koostuvat tunnin tai sitäkin lyhyemmistä pätkistä. Alle tunnin -öiden jälkeen väsymys on aika brutaalia! Väsymys on koko ajan…

Ikimuistoisia hetkiä niin hyvässä kuin pahassa

Viime aikoina elämä on ollut hurjaa pyöritystä. Ihan liiankin hurjaa! Osa viime aikaisista hetkistä ovat olleet kauniita, mutta jotkin hetket ovat olleet todella kuluttavia ja äärirajoille vieviä. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nyt hiljalleen uskallan vähän jo huokaista, että pahin on ehkä jo ohi; me kaikki olemme viimein kotona ja elämä näyttäisi tasoittuvan. Just nyt toivon…

Odotettu helmikuu

Helmikuu on koittanut. Elämäni odotetuin helmikuu. Kuinka vaikeaa onkaan uskoa uskoa todeksi, että Hän on kohta täällä? Kuinka vaikeaa onkaan luottaa siihen, että viimein saamme Hänet syliimme? Saamme viimein syliin asti Hänet, jota olemme pitkään toivoneet ja Hän on vain meidän. Minun mieleni pelkää niin valtavasti menettämistä, etten ole uskaltanut antaa itselleni täysin lupaa luottaa…

Juuri nyt kaikki on hyvin

Viime kuukausina elämä on kulkenut muutamien päivien tai viikon sykleissä eteenpäin. Tietyllä tavalla elämäni on hetkittäin aika lyhytnäköistä ja välillä ihan täysin hetkessä elämistä. Kuukausien päähän on ollut vaikea ajatella ja etenkin alkuraskauden aikaan se oli täysin mahdotonta. Kun on päässyt viikkoja eteenpäin, on pystynyt ajattelemaan välillä sentään myös niitä viikkoja eteenpäinkin. Tavallinen arki ja…

Miksi on vaikeaa luottaa, että elämä kantaisi?

Kun ilmoitin klinikalle viimeisimmän lapsettomuushoidon tuloksen ja kerroin testien näyttävän plussaa, sanoin puhelimessa lääkärille “tämä on ihanaa ja samalla ihan kamalaa!!” Nyt neljännen kerran raskaaksi tuleminen aiheutti iloa, mutta myös todella paljon ahdistusta, huolta ja pelkoa. Syystäkin, sillä koskaan en ole tätä onnea saanut pitää. Tähän asti tämä onni on aina viety pois ja pahimmillaan…

Lapsettomuuden haava

Taas on se aika vuodesta, kun joka tuutista tuputetaan äitiyttä ja kehoitetaan ilahduttamaan äitiä. Koen äitienpäivän monessa mielessä erittäin haasteellisena ja vaikeana. Olen koko elämäni ajan kipuillut vaikean äitisuhteeni kanssa. On vaikeaa olla kiitollinen äidilleen, kun näen ja koen päivittäin itsessäni sen kaiken rikkinäisyyden, kivun ja tuskan, jonka hän on saanut aikaan. Nyt koen olevani…

Siitä puhe, mistä puute, vai onko sittenkään?

Rauta ja raudanpuute on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina. Olen seuraillut keskustelua erilaisissa foorumeissa ja todennut, että aihe on jakanut etenkin lääkäreiden mielipiteitä hyvin jyrkästi. Keskusteluissa on mukana paljon heitä, jotka kokevat aiheen erittäin henkilökohtaisena ja kirjoittavat oireistaan sekä väsymyksestään, ja yrittävät saada apua tilanteeseensa. Aihe herättää keskustelijoissa paljon tunteita ja se tuo myös keskusteluun…

Selittämättömästi kesken jääneet elämät

Postasinkin useampi viikko sitten instaan kuvan labrakäynnistäni, kun keskenmenotutkimuksia varten minusta otettiin reilu määrä näytetteitä. Yhteensä täytettiin 12 näyteputkiloa. Sain kyselyitä, mitä tutkitaan ja lupasin kirjoittaa keskenmenojen tutkimisesta blogiin juttua vastauksien saavuttua. Tässä lupaamani postaus höystettynä kokemustiedolla ja vähän faktalla. Olen kirjoittanut tänne blogiini jo useamman rivin lapsettomuushoidoista ja niiden mukana tulleesta elämän arvaamattomuudesta, vaikka…

Pysähtynyt elämä ja ajan hurja juoksu

Elämä just nyt on tasapaksua, harmaata ja ankeaa suorittamista. Selviytymistä. Tuntuu, että poljen paikallani ja aika ei vain kulu. Mutta toisaalta koko ajan on se tunne, että aika juoksee liiankin nopeasti. Aika valuu kuin hiekka sormieni läpi, eikä mitään jää käteen. Koen, että olen viimeiset vuodet taistellut aikaa vastaan. Se kuuluisa biologinen kello on soinut…