Käsikirurgin vastaanotto

Kaksi kättä ja kymmenen sormea. Kaikki tarpeellisia.

Viimeisen kuukauden aikana olen todennut, että luoja on syystäkin luonut ihmiselle kaksi kättä ja jokaisella sormella on tehtävänsä. Myös pikkuruisella rillillä. Silloin kun dominoiva käsi on pois pelistä, moni asia muuttuu haasteelliseksi. Arkiset askareet ovat entistä hitaampia ja hankalampia. Osa jopa niin vaikeita, että mieluummin jättää ne tekemättä. Tuli huomattua, että suurin osa kotitöistä vaatii…

Kaukana kotoa päivystyksessä

Istun ja valvon mieheni unta. Ilta on ollut pelottava. Kaikki siinä on ollut pelottavaa. Tunnen avuttomuutta ja turvattomuutta. Olemme kaukana kotoa, vieraassa maassa ja Hän, joka on ainoa turvani täällä, on todella kipeä. Se on pelottavaa ja turvatonta! Yleensä asetelma on toisinpäin: minä olen se potilas. Se on paljon tutumpaa. Näin kirjoitin viime yönä päiväkirjaani.…

Kipu joka repii kappaleiksi

Viimeiset viikot ovat olleet jokseenkin rankkoja. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Yleensä ne kulkevatkin symbioosissa; matala mieliala ruokkii kipua ja kipu latistaa mielialaa entisestään. Oravanpyörä on valmis ja joskus sen pysäyttäminen onkin aika taiteilua. Tunnistan, että minulla on paljon keinoja ja välineitä haasteellisiinkin tilanteisiin, mutta omat rajat tulevat silti turhankin usein vastaan. Nyt viimeisen parin vuoden aikana…

Avun pyytäminen ja saaminen on taitolaji

Viikottain olen tilanteissa, joissa minun pitää pyytää apua arkisissa tilanteissa muilta. Tai ainakin pitäisi pyytää. Avun pyytäminen ei minulle ole millään muotoa luontaista tai sisäsyntyistä, joten etsin usein keinoja välttää avun pyytäminen. Pyrin selviytymään yksin. Se on minulle sisäsyntyistä. Tämän selittää paljolti lähtökohtani; olen kasvanut lapsuuteni kodissa, jossa oli jyrkästi ajateltuna pakko oppia pärjäämään yksin…