Kerroin kuukausi sitten kokemuksiani psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolta kirjoituksessa Kuinka kauan tätä voi kestää?. Kerroin kohtaamisesta, joka oli todella repivä, kuohuttava ja lopulta lamaannuttava. Sillä hetkellä kokemani turvattomuuden tunne oli jotakin aivan käsittämätöntä ja minun sietokykyni ylittävää. Konfliktin jälkeen istuimme huoneessa yli 20 minuuttia täysin hiljaa. Sairaanhoitaja puhumattomuudelle en tiedä syitä, mutta itse en kyennyt enää…
Jos lapsi ei tule kuulluksi, hän ei opi sanoittamaan tunteitaan, tarpeitaan ja itseään. Jos lapsi ei tule nähdyksi, hän ei opi hahmottamaan omaa kehollisuuttaan, eikä opi luomaan yhteyttä itsensä ja muiden välillä. Jos lapsi vielä näiden lisäksi tulee laiminlyödyksi ja kaltoinkohdelluksi, muuttuu hän haavoittuessaan vähitellen näkymättömämmäksi. Minä olen lapsena haavoittunut ja muuttunut näkymättömäksi. Minä olen…
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että työ on ihmiselle kokonaisvaltaisesti katsottuna yleensä hyväksi, koska työ antaa elämään paljon sisältöä ja voimavaroja. Mutta se voi myös vaatia osansa. Joskus liiankin ison osan voimavaroista. Nykyinen työni on pitkälti näyttöpäätetyötä ja tärkeinpinä työvälineinä toimivat tietokone ja oma pääni. Jos tietokone ei toimi, voi ottaa käyttöönsä uuden, mutta jos…
Hämmästyttävää kyllä, mutta minä sain kuin sainkin myönteisen pienapuvälinepäätöksen. Eikä siihen prosessiin mennyt kuin muutama kuukausi! Kirjoittelin kesäkuussa postaukset Rajoitteet suurennuslasin alla kokemuksestani toimintarerapeutin arviossa. Sen jälkeen olen käynyt vielä oman kaupunkini toimintaterapeutilla pienapuvälinearviossa, josta kirjoitin Paluu arkeen tekstissä. Tuo käynti tuntui asiakkaan näkökulmasta hieman turhalta mutka, mutta tulipaha sekin tehtyä. Pienapuvälinearvion ja -suosituksen lisäksi toimintaterapeutti teki minulle silloin…
Viime helmikuussa kirjoitin postauksessa Avun pyytäminen ja saaminen on taitolaji jonkin verran siitä, miten monimutkaiseksi ja vaikeaksi koen psyykkisen avun saamisen. Hain silloin aktiivisesti apua jaksamiseni tueksi, mutta avun saaminen ei ole ollut ollenkaan yksinkertaista. Jälleen olen todennut, että avun hakeminen ja saaminen vaatii todella sitkeyttä ja voimavaroja! Kirjoitin silloin olevani väsynyt potilaana olemiseen ja…
Jatkan edellisen kirjoitukseni tulevaisuus-teemalla. Se, kun on tällä hetkellä vienyt mielestäni valtavasti tilaa vaikuttaen kovin synkältä ja pimeältä. He, jotka ovat kokeneet lapsettomuutta ja rankkoja lapsettomuushoitoja ymmärtävät todella sen, mitä elämälle ja tulevaisuusajattelulle tapahtuu lapsettomuushoitojen myötä. Ne typistävät elämän näköalaa rajusti ja elämä alkaa pyörimään täysin kuukautiskierron ympärillä. Elämää kykenee näkemään eteenpäin vain muutaman kierron…
Olen aina ajatellut paljon tulevaisuus-kysymyksiä. Ne ovat nousseet niin fyysisten rajoitteiden kuin psyykkisen pystyvyyden ja jaksavuuden näkökulmasta. Lapsena en osannut ajatella kehoni erilaisuutta tai rajoitteita asioina, jotka vaikuttaisivat merkittävästi tulevaisuuteeni. Osin siksi, etteivät oireet ja rajoitteet olleet konkretisoituneet tai selvästi havaittavissa. Ainoa kehollinen rajoite, josta kärsin lapsena, oli pienikokoisuuteni. Se oli yksi syy koulukiusaamiselle. Olinhan…
Viimeksi kirjoitin diagnoosin odottamisen vaikeudesta, kivusta ja kivun kohtaamattomuudesta. Kehollisuudesta. Erinäisten tapahtumien vuoksi aloin peilaamaan kirjoittamaani pelon ja tunteiden valossa. Miten niitä on kohdattu? Onko ne kuultu? Onko minua kuultu? Juuri tällä hetkellä minulla on paljon pelkoa. Ahdistusta. Nämä raskaat tunteet eivät onneksi ole vielä iskeneet aivan täysin kanveesiin, mutta se lamaantumispiste ei taaskaan ole…
Kun odottaa jotakin, on pahinta, ettei tiedä, mitä on tulossa. Odottamisesta tulee vaikeaa, jos pelot ja kauhukuvat lähtevät synkistämään mieltä. Aika ja elämä lipuvat jonnekin ja vain odottaa. Jotenkinhan tätä elämää pitäisi osata myös elää. Olla ja elää. Se vain on perin vaikeaa, kun epätietoisuus leijuu mustana pilvenä matkassa ja odottaessa viikot vaihtuvat kuukausiksi ja edelleen…
Kesälomani oli ihanaa aikaa, koska sain mennä ja tulla ihan omaa tahtia. Nukkua riittävästi, syödä silloin, kun oli nälkä, liikkua silloin, kun se tuntui hyvältä ja nähdä ihmisiä juuri silloin, kun minulle oli hyvä ja sopivaa. Juuri sitä kehoni ja mieleni tarvitsee: asioita ihan omaan tahtiin. Arki on rullannut kiivaalla tahdilla nyt kolmatta viikkoa ja se…