Vaikka koskaan ei toivo itselle, eikä kenellekään muullekaan, että tutkimuksissa löytyy jotakin poikkeavaa, oli minulle se monilta osin helpotus. Viimein parin vuosikymmenen jälkeen löytyi jotakin, joka todistaa sen, että en ole kuvitellut, keksinyt oireita ja kipua omassa päässäni tai valittanut turhasta. Tosin itsekin hyvänä päivänä välillä ajattelen, että eihän minussa mitään vikaa ole ja ajattelen…
Kehoni on herkkä. Se reagoi vahvasti kaikenlaisiin ärsykkeisiin, tilanteisiin, tunteisiin ja ympäristötekijöihin. Reaktioiden ymmärtäminen on ollut aika pitkällinen prosessi ja eihän se koskaan tule valmiiksi. Paljon on edelleen opittavaa, koska kehoni on omanlaisensa ja siinä tuntuu myös eletty elämä. Jokaisella meillä on taakkamme, jonka kanssa selviytyä. Jokainen ihminen pyrkii minimoimaan kurjat olotilat tavalla tai toisella.…
Kohtaamiseni terveydenhuollon alan ammattilaisten kanssa ovat olleet kyllä kaiken kirjavia. Onneksi viimeisen parin vuoden ajalta ne ovat olleet pääasiallisesti hyviä ja positiivisia. Olen ollut todella kiitollinen heistä, jotka ovat oikeasti pysähtyneet kohdalleni ja kuunnelleet. Heistä on välittynyt halu auttaa, vaikka tosi asiahan on, ettei tällä hetkellä kukaan varsinaisesti esimerkiksi vielä tiedä, mikä minussa on vialla.…
Aina silloin tällöin kuulee puhuttavan hoitovirheistä ja potilasvahingoista. Niitä valitettavasti tapahtuu tuhansia vuosittain, vaikka kaikki varmasti tekevät parhaansa. Koskaan sellaista ei toivo kenellekään, mutta ei varsinkaan itselleen. Valitettavasti minunkin matkan varrelle on sattunut näitä inhimillisiä tekijöitä. Ne ovat mutkistaneet ja viivyttäneet tutkimuksia useilla vuosilla. Käsite myotonia nousi kohdallani ensimmäisen kerran esille fibromyalgia kuntoutuksessa kesällä 2009.…
Kaikkien elämässä on huonoja aikoja, huonoja päiviä ja hetkiä. Toisilla niitä on vähemmän ja toisilla enemmän. Minun elämäni varrelle niitä on sattunut keskimääräistä enemmän ja syitä sille on monia. Yksi iso tekijä on krooninen kipu, joka seuraa minua joka paikkaan. Vielä en ole saanut kivulle nimeä. Vuosien, kymmenen ja toisenkin epätietoisuus toivottavasti päättyy joskus diagnoosiin.…